1. Varmista, onko pelastaja menettänyt tajuntansa, onko hänellä sydämenlyöntiä tai hengityspysähdys. Oireille ovat ominaisia laajentuneet pupillit ja valorefleksin menetys. Pulssi ei tunnu reisiluun valtimoon eikä kaulavaltimoon. Sydänäänet katosivat; syanoosi (kuva 1).
2. Asento: Aseta pelastaja selälleen tasaiselle, kovalle alustalle tai aseta hänen taakseen kova lauta (kuva 2).
3. Pidä hengitystiet tukkeutumattomina: Tarkista ensin hengitystiet (kuva 3), poista eritteet, oksennus ja vierasesineet hengitysteistä. Jos potilaan proteesi on käytössä, se tulee poistaa. Hengitysteiden avaamiseksi asetetaan toinen käsi otsalle siten, että pää kallistuu taaksepäin, ja toisen käden etu- ja keskisormet asetetaan alaleuan lähelle leukaa nostamaan leukaa eteenpäin ja vetämään kaulaa (kuva 4).
Kuva 1 Potilaan tajunnan tilan arviointi
Kuva 2 Hae apua ja asetu omiin oloihinsa
Kuva 3 Potilaan hengityksen tutkiminen
4. Keinotekoinen hengitys ja rintakehän painallus
(1) Tekohengitys: voidaan käyttää suusta suuhun -hengitystä, suusta nenään -hengitystä ja suusta nenään -hengitystä (imeväisillä). Tämä toimenpide suoritettiin pitäen hengitystiet avoimina ja kaulavaltimoiden pulsaatiota tarkistettaessa (kuva 5). Käyttäjä painaa potilaan otsaa vasemmalla kädellään ja puristaa nenän alapäätä peukalolla ja etusormella. Toisen käden etu- ja keskisormella nosta potilaan alaleuka, hengitä syvään, avaa suu peittääksesi potilaan suun kokonaan ja puhalla syvään ja nopeasti potilaan suuhun, kunnes potilaan rintakehä nousee ylös. Samanaikaisesti potilaan suun tulee olla auki ja nenää puristavan käden tulee myös olla rento, jotta potilas voi hengittää nenän kautta. Tarkkaile potilaan rintakehän palautumista ja varmista, että ilma virtaa ulos potilaan kehosta. Puhallustaajuus on 12–20 kertaa minuutissa, mutta sen tulee olla verrannollinen sydämen puristukseen (kuva 6). Yhden hengen leikkauksessa tehtiin 15 sydämen painallusta ja 2 ilmapuhallusta (15:2). Rintakehän painallus on lopetettava ilmapuhalluksen aikana, sillä liiallinen ilmapuhallus voi aiheuttaa alveolaarisen repeämän.
Kuva 4 Hengitysteiden avoimuuden ylläpitäminen
Kuva 5. Kaulavaltimon pulsaation tutkiminen
Kuva 6. Tekohengityksen suorittaminen
(2) Ulkoinen rintakehän painelu: tee keinotekoinen sydämen painelu samalla, kun annat tekohengitystä.
(i) Puristuskohta oli rintalastan ylemmän kahden kolmasosan ja alemman yhden kolmasosan liitoskohdassa eli 4–5 cm xiphoid-lisäkkeen yläpuolella (KUVA 7).
Kuva 7 Oikean puristusasennon määrittäminen
(ii) Puristusmenetelmä: pelastajan kämmenen tyvi asetetaan tiukasti painokohdan päälle ja toinen kämmen kämmenen selkäpuolelle. Kädet ovat yhdensuuntaisesti päällekkäin ja sormet ristissä yhdessä nostaen sormet irti rintakehästä; pelastajan käsivarsien tulee olla suorina, molempien hartioiden keskipisteen tulee olla kohtisuorassa painokohtaan nähden, ja ylävartalon painoa sekä hartioiden ja käsivarsien lihasvoimaa tulee käyttää painamiseen alaspäin pystysuunnassa niin, että rintalasta painuu 4–5 cm (5–13-vuotiailla 3 cm, vauvoilla 2 cm); painaminen tulee suorittaa tasaisesti ja säännöllisesti ilman keskeytyksiä; alaspäin suuntautuvan paineen ja ylöspäin suuntautuvan rentoutuksen aikasuhde on 1:1. Paina alimpaan kohtaan, on pidettävä selkeä tauko, ei saa olla isku- tai hyppypainantaa; rentoutumisen aikana kämmenen tyven ei tule irrota rintalastan kiinnityskohdasta, vaan sen tulee olla mahdollisimman rento, jotta rintalasta ei ole paineen alla; Suositeltava painelutaajuus oli 100 (kuvat 8 ja 9). Rintakehän painalluksen kanssa samanaikaisesti tulisi antaa tekohengitystä, mutta elvytystä ei saa keskeyttää usein pulssin ja sykkeen tarkkailemiseksi, eikä painelun lepoaika saisi ylittää 10 sekuntia, jotta elvytyksen onnistuminen ei häiriintyisi.
Kuva 8 Rintakehän painallusten suorittaminen
Kuva 9 Oikea asento ulkoista sydämen puristusta varten
(3) Tehokkaan puristuksen tärkeimmät indikaattorit: ① valtimopulssin tunnustelu puristuksen aikana, olkavarren valtimon systolinen paine > 60 mmHg; ② Potilaan kasvojen, huulten, kynsien ja ihon väri muuttui jälleen punertavaksi. ③ Laajentunut pupilli kutistui jälleen. ④ Alveolaariset hengitysäänet tai spontaani hengitys kuului puhalluksen aikana, ja hengitys parani. ⑤ Tajunta palautui vähitellen, kooma muuttui pinnallisemmaksi, refleksejä ja hengitysvaikeuksia saattoi esiintyä. ⑥ Lisääntynyt virtsaneritys.
Julkaisun aika: 14. tammikuuta 2025